Mää ja Paukku

Mää en kaikkia koiria siedä. EN! Se on varmaan tullu jo selväks, että mää tykkään mammasta niin paljo, etten jaa sitä kyllä muiden ku perheen ihmisten kans. Sen siskokin ku tulee kylään ni mää änkeen siihen väliin örähteleen mangustiasennossa...

Rillu ja Alma

 Ne saksan metsästysterrierit Alma ja Rillu on mun kavereita.

Xabille kävi nolosti: tippu!

Sit mää tykkään naapurin Xabista. Se on Borderterrieri. Se on ihan nulikka vielä, joku alle parivuotine. Sen kans voin telmiä pihassa, jos mamma ei oo paikalla. Muuten sitä naista tarvii suojella Xabilta! Maken ja Lauran piha kuuluu vähän niinku mun reviiriin. Käyn morjenstaan siellä millon talon väkee, millon remonttimiehiä.

Paukku ja mää kävelyllä talvella

Toinen uros, joka on mun kaveri, on Paukku. Se on karkeekarvanen mäyris. Me ollaan nyt käyty useamman kerran tässä reiluun vuoteen lenkittämässä noita meidän mammoja. Nekin tulee juttuun keskenään. Kyllä mää sitte vähän konahdan jos toi mun mamma alkaa jotain leperteleen tolle Patelle...

Jaa että vauvakuume!!!

Nonni... Nysse sekos toi mamma! Sille tuli vauvakuume, eikä mikään ihan tavallinen tullukka: Se haluais ottaa toisen koira!!! Sil on ny kiikarissa joku pullukka #X@tana... Mää en kyä tiiä kuinka mää sen ny otan...

Isäntä pani alkuunsa hanttiin ja ihmissisko hinkus mamman kanssa. Mää yritin luimii sivummalla ja mulkoilla, jotta tajuis. Se perustelee hankintaa sillai, että "Kurko on jo sen verran ikämies, että olis sit helpompaa, ku siitä aika jättää" WHAT! Mää aion elää viä monta vuotta! Sit se sano, että "Olishan siitä Kurkollekin sit päivisin seuraa!" Mää mitään seuraa tartte. Saan nukkuu rauhassa tääl ku porukka on hommissaan.

Kyä mää loukkaantusin, jos tänne joku pentu änkee. Saattasin sitte ajan kanssa tottuakki, saattashan se olla ihan hyväki tyyppi, mut emmää ny viälä oo ajatukselle lämmenny!

Tää on mun mamma, turha tunkee kuonoo tähän taloon!

Mää tiiä, miks sitä pitää silleen äkseerata...

Okei, saan hepuleita, ku jotkut koirat kulkee meidän pihan ohi. Ei kaikki koirat sillai ärsytä, jotkut vaan. Lähinnä ne on urokset, joita en oikeen siedä. Oon tän kesän heinä-ja elokuun viettänny pitkälti pihalla. Loikoillu nurtsilla ja ottanut aurinkoo. Mut sitte alko noi nurkat käydä pieniks ja laajensin vähän naapurien puolelle... Eka yritin sillai salaa, mut toi mamma sai tietää ja oli vihanen!

Mut sit on toi tielle karkaaminen... Ei pitäs niin, tiedänhä mää! Siel menee autoja ja ne ei välttämäti mua pientä koirapoikaa nää. Aamupäivisin oon saanu mamman kans hakee postin laatikosta ja haistella ohikulkeneet. Eli meidän koirien Facebook (oikeemmin AssBook, joska käytetään noita kemiallisia viestejä...) Välillä livahdan sinne tsekkaamaan viestejä, kun mamma vie roskia. Sit se tulee hakee mut pois ja patistaa sisälle. Enkä saa makupalaa...

Mamma on kyllä yrittäny eliminoida mun räyhäämiset toisille koirille. Joskus se onnistuu, ku se kiinnittää mun huomion ennen ku ehin huomata ohikulkijat. Mut sitte ku oon jo saanu sen kimaran päälle, niin korvat on vaan koristeena ja sitte mennään. Ei auta vaikka se kuinka kiljuu kitarisat ulkona. Tota mammaa mun tarvii niiltä toisilta hurtilta suojella. Eihän sitä tiiä jos ne vaikka alkais sitä uhkaileen tai sille flirttaileen sillai, että se yhtäkkiä tykkäiskin niistä enemmän ku musta! Se se vasta olis kaameeta!!!

Ehkä mää joku päivä saan köniini joltain isommalta... Ehkä pitäs alkaa käyttäytyy...