Fillaroimassa

Mamma pitää YYA-päiviä (=Yhteistyö -Ystävyys - Avunanto -työpäiviä) ystävänsä kanssa joka tiistai. Päivä alkaa sillä, että me mennään kolmisin lenkille. Sen jälkeen ne alkaa tehdä töitä ja mää rentoutua. Mulla on oma tyyny siellä Kirsillä.

Ny syksyllä ollaan fillaroitu. Mää tykkään vauhdista. Oon prätkänkin kyydissä hurjan mielelläni. Fillari on sillai mukavampi, ku siinä ehtii katteleen.

Nyt tiistaina käytiin ajamassa Vanajan lenkki. Se tarkottaa sitä, että mennään Aulangon puistometsän lenkkipolkuu, sieltä vanhalle rautatiesillalle, kaupunginpuistoon, linnan ja kirjaston ohi itään ja Siiriin töihin. Alkumatkan mää olin mamman kyydissä.

Sil on tommonen kori, jonka se osti oikein Helsingistä Stockmannilta mua varten. Se oli ottanu tarkat mitat, että mihin mää mahdun. Ihan kiva koppa, tarpeeks korkee, etten lennähdä sieltä rotvallien kohdalla yli.

Eka kertaa pyörälenkillä mamma anto mun juosta flexissä fillarin vierellä. Se väitti, että ajo hiljempaa ku normaalisti. Mää kyllä näytin sille, että kyllä mää vielä juosta jaksan. Mamman ystävällä oli fillarissaan nopeus / matkamittari. Se teki tutkimusta siitä, miten kovaa mää juoksen. Hölkkävauhti oli kuulemma 12 km/h. Sitten kummää oikein kiihdyin alamäessä, mentiinki jo 21 km/h. Kuvittele, näillä jaloilla!!! Naisia nauratti, kummää päästelin menemään. Olin kuulemma ihan makkaran muotonen...

Käytiin me sitte Verkatehtaalla Linnan pyöräverstaalla kahvilla. Se on nasta paikka. Sinne saa mennä koiraherrat ja -rouvat sisälle saakka. Mamma kehu kahvia. Ja mää sain oikeen sellasesta tassukupista vettäkin ja omistajilta rapsutuksia. Ne muuten haisi russelille!

Otin pikku päikkäreitä ja parantelin mammaa

Mamma on kuumeessa. Sitä potuttaa! Se on normaalisti niin toimelias ihminen ettei se oikein osaa olla paikallaan. Mun on sit ollu pakko olla vähän niinku painona!

Onneks mamma eilen keksi, että sil on kattomattomia Wallandereja kaapissa. Enste se maata rotkotti sohvalla ja mää sen rinnan päällä sen leffan ajan. Sit se kävi haukkaamassa jotain keittiössä ja siirty nojatuoliin. Mää sitte siihen perässä, ja voi että miten siinä olikin lokosat oltavat! Siinä mää sitte sen jalkoja lämmittelin sen reilun puoltoista tuntii. Osas se arvostaa sitä. Se anto mulle koirahierontaa: siveli korvanlehtiä ja paineli reisiä. Menin ihan nirvanaan. Kamalasti se sitten taas pussaili ja supatti taas niitä "kultapossujuttujaan". Ettei vaan se kuume olis kuitenkin tarttumassa myös muhun, ku niin ramasee aina vaan!

Tai, jos antokin jotain sellasta akupainelua, että menee ihan veteläksi koirapoika!!!

Miksei isännän tyynyllä saa nukkua?

Joka ilta mamma menee vuoteeseen ennen muita. Sil on sellanen tapa rauhottaa ittensä. Lueskella tai täytellä ristikoita.

Joka ilta mää hyppään -niiden sukkalaatikoitten kautta, jotka mamma on mua varten sängyn päätyyn laittanut- sänkyyn ja pötkähdän isännän tyynylle. Sen tyyny on pehmeempi ku mamman. Mammalla on semmonen ihmeen mallinen, anatoomiseksi se sitä sanoo...

Joka ilta, ku isäntä tulee sänkyyn, se hätistää mut pois tyynyltä. Yritän olla kauheen painava ja litistyä siihen, mutta on se vielä ainaki voimakkaampi ku mää. Mulkasten siirryn sitte mamman kainaloon tai jalkoihin. Jos oikein on junttura-olo, annan isännän nostaa mut pois. Joskus se jopa vyöryttää sillai peiton avulla. Sillon mää kierin kroppani ympäri ja tupsahdan pehmeesti mamman puolelle. Se yleensä siinä mua vähän paijaa... Yhtään perustetta en oo kyllä vielä saanu, että miksen saa nukkuu siinä isännän tyynyllä... Onhan siinä sänkyä sillekin, vähän toisaalla...