Utale

Meitin russeleitten luonteeseen kuuluu pienen epäluuloisuuden, äärimmäisen älyn ja energian lisäks uteliaisuus. Mamma sanooki mua välillä utaleeks! Kaikessa ollaan mukana, mihin vaan mukaan päästään!

Mitä täällä tapahtuuuuu?

Tarvii vaan aina ja koko ajan tietää, mitä kotona tapahtuu ja vähän tossa seinien ulkopuolellaki. Noi ihmiset sanoo, että mun lihakset oikeen menee piukeiks, ku kuulen jotain mielenkiintosta! Sillon otetaan ihan kaikilla aistikanavilla infoa vastaan!

Aina mulla ei riitä toi säkäkorkeus tutkiin kaikkii paikkoi. Sillon pitää nousta seisoon! Tällasia tilanteita on esimerkiks se, kun mamma syö mämmii vaniljakastikkeella olohuoneen sohvalla ja mää yritän saada ne kaikki hajut talteen.(samalla kerjään jämiä)

Sit mammalla on jotain tärkeellisii juttui tietokoneellaan. Mää yritän niistäki ottaa selvää, mutta joskus vaan tulee uni... Booooooring!

Maa tuoksuja täynnä

Mää en tajuu, ku ihmiset aina hokee sitä, että koirat nauttii lumesta ja möyrii siellä, hinkkaa silleen itteensä. Emmää. Mullon niin lyhyet kintut, etten mää voi siellä kahlata. Ees pissalle ja kakkimaan en pääse niin pitkälle mettään lenkillä ku haluaisin. Mamma pukee kylmillä keleillä naurettavan Duudson-villapaidan mun päälle. Ärsyttää! Moni asia ärsyttää talvessa.

Ja että se lumi on muka niin täynnä hajuja. No eihän oo! Nyt alko se hajuaika. Nynniitä on maa ja ilma pullollaan. Maa on paljastunu ja kaikki herkut sieltä lumen alta. Niinku vanhat pallon rämmäleet ja syksyllä ulos unohtuneet luut.

Ja aurinko! Mää oon maannu sisällä aina siinä kohtaa missä aurinkoviiruki on! Kyllä se on kevät koiran parasta aikaa!