Kummaa väkee

Meil on rampannu väkee ku rautatieasemalla. Hirvee härdelli! Mää en saa nukkuu päikkäreitä rauhassa ku pitää vahtii, ketä tänne ny tulee.

Senkin häiriköt!!!

Ihmissiskolla on ollu paljon kavereita kylässä ja niitä kolleja mää en ollu koskaan tavannu. Piti haistella kaikki ja hyväksyy.

Sit tääl on rikottu paikkoja. Isäntä irrotti kaapit eteisestä ja tuulikaapista. Kauhee kolina. Mamma on tullu ja menny ihan ihmeellisesti omiaan. Ei mitään aikatauluu.

Sit eilen... tänne ilmesty ensin yksi pikkuauto ja sellai nuorempi mies. Sit tuli fillarilla vanhempi ja lopuks iso kuorma-auto tohon pihaan. No se piti tietty haukkuu. Ei tajunnu perääntyy! Kuski osottautu sit ihan kivaks ja sain rapsutuksii. Se toi uudet kaapit ja ne kaks muuta miestä sit kanto ne sisälle. Mamma piteli mua pannasta, etten olis jääny jalkoihi. Tärkeetä hommaa tein: Työn laatu tarvii tarkastaa!

No tänään sit tuli taas eri mies! Se alko touhuta niitten kaapin osien kanssa. Kamala kasa lautaa ja hyllyy ja koria ja kaikkee jota mää en ees tiedä! Eikä se joutanu mua rapsuttaan! Mamma vei lenkille, jotta vähän rauhottusin. Rauhotunkin, jos noita tyyppejä ei enää tuu lisää!

JohtajaMamma

Mää kuulin, ku mamma puhu sen opekaveri Hannalle jotain ohjaajan rooleista. Korvat hörähti, ku kuulin mun nimeni mainittavan. Rinta röyhisty, ku se sano, että mää olisin sille jotaki opettanu! Aatella! Mää ny kuitenki oon vaan tämmönen pieni koira! Mamma on sentää aika iso tyttö jo!

Keskustelusta tajusin sen, että jos ohjaa ryhmiä, niin sillä ohjaajalla on erilaisii rooleja. Jotain johtajuudesta se puhu. Ettei se aina oo ollu kauheen napakka ja sillai osannu rajottaa tai pysyy aikatalussa. Et se oli oppinu. Kauhee tuulen kohina vaan kävi korvissa ja sitä välikeskusteluu en oikein kuullu. Mutta että se sano multa oppineensa suoraviivasuutta? Että koiran mammana on ollu pakko oppii rajottamaan ja ottamaan sellanen käskevä sävy. Vaikee tajuta, mutta ihan hyvä pomo se on. Ei sitä kuitenka aina tarvi uskoo. Joskus voi livahtaa oman piha-aidan taakse kakkimaan naapurin puskiin... Ajoittain on sille ihan terveellistä juosta mun perässä pitkin nurmikkoo, ku en haluu vielä sisälle...

Mut on sen mamman ääneen tullu erilaisia tasoja kyllä! Ja sit joskus se kattoo sillai tosi tuimasti, jos vaikka oon ärjähtänyt Xabille tai vastaan tulleelle ventovieraalle piskille. Osaa se ottaa niskavilloista kiinnikki ja kellauttaa mut selälleen, jos oon oikein junttura.