Nykkun on ollu ihan mielettömät kelit, oon saanu olla ulkona pihassa ihmisten kanssa melkeen koko päivän. Siinä ehtii tutkia tontin joka kolkan ja piilottaa possun korviakin vaikka minne. Niin että alkaahan ne nurkat tympii! Niin mää sitte yks ilta livahdin tonne naapuriin rivarin pihalle nuuskiin, ku sieltä tuli messeviä tuoksuja. Luulin, että mamma oli niin auringon ja helteen tainnuttama, ettei se olis tajunnu, mutta sittemmää onneton menin vilahtaan sille. Ja sisäreissu tuli! Se hoki, että "hyi, hyi, hyi" jne... Ja että "OMA PIHA KURKO; OMA PIHA!"
No mut hei, eihän russeli kerrasta opi (mamma kyllä sanoo, että jos edes viidennestä sadasta kerrasta, mutta mun mielestä se kyllä liiottelee...). Tänään mää sitten istuskelin kaikessa rauhassa talon kiveyksellä, kun sellanen iso kultanennoutaja ilmiinty portille. Ihminen tuli perässä. Se ei ollu remmissä, se ihminen... Mää vaan jotenki reakoittin siihen nopeesti, haukahdin ja pinkasin sitä haisteleen. Ja siitäkös mamma sit taas ylty huutaan. Se kultsin omistaja laitto sen hihnan kii ja ne jatko matkaa. Ja mää jouduin sisälle, yllätys yllästys!
Joskus mulla on ne korvat koristeena ja vaikka kuulen kiellon, en enää ehdi siihen reagoida. Sellanen on russelin luonto!
