Oonhan mää, olen olen... semmonen mamman poika! Kyä mää sen myännän! Se on ihanan pehmee ihminen, noin niinku melkeen kaikin puolin ja kaikilta puolilta. Herkkupalojen suhteen se ei oo pehmee, mutta muuten. Puheleekin mulle ihan pehmeitä: "Äitin kultapossu!" (mää mikään possu oo... Toinen vaihtoehto tossa on ihkupossu! Yäk!) "Mamman hömpänpömppä!" (mitä lie tarkkottaakaan?) "Raksupuksu!" (What?) Semmonen se on.
Mutta pehmee on mamman syli. Yks iltapäivä, kun oltiin vähän maisteltu niitä pullia lisää (isännän kanssa), mää päätin pötkähtää mamman syliin pienille päikkäreille. Tältä se ny sitte näytti...
Illalla olinki sit taas kovin virkee ja vaadin aktivaatiopalloon täytettä ainakin kolmeen otteeseen... Kerran sain!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kurko kiittää terveisistä !