JohtajaMamma

Mää kuulin, ku mamma puhu sen opekaveri Hannalle jotain ohjaajan rooleista. Korvat hörähti, ku kuulin mun nimeni mainittavan. Rinta röyhisty, ku se sano, että mää olisin sille jotaki opettanu! Aatella! Mää ny kuitenki oon vaan tämmönen pieni koira! Mamma on sentää aika iso tyttö jo!

Keskustelusta tajusin sen, että jos ohjaa ryhmiä, niin sillä ohjaajalla on erilaisii rooleja. Jotain johtajuudesta se puhu. Ettei se aina oo ollu kauheen napakka ja sillai osannu rajottaa tai pysyy aikatalussa. Et se oli oppinu. Kauhee tuulen kohina vaan kävi korvissa ja sitä välikeskusteluu en oikein kuullu. Mutta että se sano multa oppineensa suoraviivasuutta? Että koiran mammana on ollu pakko oppii rajottamaan ja ottamaan sellanen käskevä sävy. Vaikee tajuta, mutta ihan hyvä pomo se on. Ei sitä kuitenka aina tarvi uskoo. Joskus voi livahtaa oman piha-aidan taakse kakkimaan naapurin puskiin... Ajoittain on sille ihan terveellistä juosta mun perässä pitkin nurmikkoo, ku en haluu vielä sisälle...

Mut on sen mamman ääneen tullu erilaisia tasoja kyllä! Ja sit joskus se kattoo sillai tosi tuimasti, jos vaikka oon ärjähtänyt Xabille tai vastaan tulleelle ventovieraalle piskille. Osaa se ottaa niskavilloista kiinnikki ja kellauttaa mut selälleen, jos oon oikein junttura.