Minä poika hoitelen! (ja pitkästyn...)

Mamma se imuroittee aina kaikki flunssat! Se on taas kipee! Mua painaa kaamee hoitovastuu. Vois melkein puhuu hoitotakuusta, mitä se sit mahtaa sairaalamaailmassa tarkottaakaan!

Noi mun ihmiset tuli matkalta. Niin, taas ne oli reissussa. Ei millään malta väki pysyy kotona! Ihmissiskon jättivät kuitenki mun kanssa tänne. Ja kun sen koulu loppu tää talo oli täynnä sen kavereita ja ne grillas ja anto ne mullekin jotain.

Niin no joka tapauksessa mamma oli napannu jonkun puolalaisen nuhapöpön matkaansa ja jäi maanantaina kotio sairastaan. Mun piti tietty sitä lämmittää ja hoidella.

Asentoo välillä vaihtelin, ettei tuu makuuhaavoja nääs! Tällaselle pitkärunkoselle koiralle tekee hyvää maata selällään. Mamman jalat oli viileet ja niitten päällä lötköttelin enimmäkseen. Kainalo on kans hyvä paikka. Siinä lämpiää ittekki!

Täällä me nyt ollaan pari päivää rötkötetty. Välillä siirrytty olohuoneeseen soffalle. Onhan tää vähän pitkästyttävää... En oo päässy pidemmille lenkeille mamman kanssa reiluun viikkoon. Ihmissisko ja sen poikaystävä on mua kuljetelleet, mutteihän se oo sama ku mamman kans mettässä.

Niin että... jokohan huomenna pääsis?