Joka ilta mää hyppään -niiden sukkalaatikoitten kautta, jotka mamma on mua varten sängyn päätyyn laittanut- sänkyyn ja pötkähdän isännän tyynylle. Sen tyyny on pehmeempi ku mamman. Mammalla on semmonen ihmeen mallinen, anatoomiseksi se sitä sanoo...
Joka ilta, ku isäntä tulee sänkyyn, se hätistää mut pois tyynyltä. Yritän olla kauheen painava ja litistyä siihen, mutta on se vielä ainaki voimakkaampi ku mää. Mulkasten siirryn sitte mamman kainaloon tai jalkoihin. Jos oikein on junttura-olo, annan isännän nostaa mut pois. Joskus se jopa vyöryttää sillai peiton avulla. Sillon mää kierin kroppani ympäri ja tupsahdan pehmeesti mamman puolelle. Se yleensä siinä mua vähän paijaa... Yhtään perustetta en oo kyllä vielä saanu, että miksen saa nukkuu siinä isännän tyynyllä... Onhan siinä sänkyä sillekin, vähän toisaalla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kurko kiittää terveisistä !