Eroahdistusta

Mää en tykkää yhtään, en, en tykkää! Nimittäin siitä, kun toi mamma ja isäntä reissaa ympäriinsä Eurooppaa. Millon ne on naapurimaassa, sit taas joskus ne menee Sveitsiin ystävien luo tai osa perheestä on jossain lämpimässä kuulemma. Niinku syksyllä mamma oli tytön kanssa Turkissa (missä ja mikä lie, mullahan on turkki!).

Kun nää ihmiset reissaa, mää oon sit hoidossa. Mulla on muutama mieluinen paikka, jossa viihdyn kyllä (vaan ei mikää kotioloja voita). Noi Rillun ja Alman ihmiset pitää mua ku omanaan ja siel on kivaa, mitä nynne likat riehuu keskenään. Sit mää oon ollu Lammilla ja sielläki mää viihdyn kovasti. Siellä mää saan likkuu yllin kyllin, kun se isäntäihminen tykkää mennä luonnossa ja emäntä kans.

Kyllä mää sit kuitenki mukaan haluaisin...

Kerran mut vietiin koirahoitolaan!!! Se oli maatila, jonka vanhaan navettaan se nainen oli tehny huoneita meille karvatassuille. Oli sohvat ja kaikki. Pihassa aitaus. Se emäntä oli aika pullee ja kävelyttikin mua, muttei kyllä sitä kuutta kilometrii päivässä, mitä kerto mammalle, kunne tuli mua hakeen. Mamman mielestä mää olin kamalan likanen, kunne sai mut kotio. Peuhasin vaan siel aitaukses ja kaivelin kuoppii.

Nymmää olin viimeks Rinkun luona, ku isäntä ja mamma oli Prahassa neljä päivää. Perheen poitsu oli kyllä vähän aikaa mun seurana, mut sit sen piti lähtee sen opiskelupaikkaan. Ai miks ei toi ihmissisko sit ollu mun kaa? No, se oli Kanarialla (onkohan siellä paljon niitä kanarialintuja?)

Mamma kyseli kyllä pari kertaa, miten Rinkku mun kans pärjää. Hän sano, että mää oon vaativa hauvavaari. Kai mää sit oon jo, vaari-ikänen. Me nukuttiin Rinkun kans päikkäreitä ja siinä oli niiiiin lämmin ja hyvä olla. Poski poskee vasten vedettiin sikeitä. Toi varamamma ei malttanu vessaanka lähteä, kerto mammalle ettei raaskinu mua herättää vasta ku äärimmäisessä hädässä.

Aiemmin oli viel yks muukin paikka, enneku se varamamma hankki kissan... Mää en oikein puhu sen katin kanssa samaa kieltä. Mut sillon ku se lähtee kesämaahansa möksälle, sit mää vierailen heilläkin. Ennen kissaa kun olin siel hoidossa ja perhe tuli mua hakemaan, sain hirveen hepulin. Mää vedin hurjaa vauhtia ihan mutkalla pitkin nurmee. Ihmiset nauro. Ei ne kyllä ollenka tainnu tajuta, miten ilonen mää olin, että ne näin.

Kirmaava Korian Camping

Mamma sanoo mua sillon Korian Campingiksi a) koska oon Korialta alkuunsa ja b) koska oon sillon ihan grillimakkaran muotonen. Se ny on sellasta munaravia, otan vaan ylimääräset kierrokset veks ja sitte otan vastaan rapsutukset... Sitte saatan vähän osottaa mieltä ja kattoo mammaa syyttävästi...

Ny ollaan jo taas sovussa ton Prahan reissun jäljiltä.

Ps. Ne käveli siel kuulemma niin paljon, että ottivat tavakseen herätä aamusin kävelylenkille. Kivaaaa! Mää pääsen mukaan. Tosin sit mun tarvii vetää sikeitä pitkään päivällä. Ja taas väsyttää..