Mä en sitte yhtään pidä kynsien käsittelystä. En omien enkä mamman. Mun kynnet se leikkaa reilun kuukauden välein. Mää paan hanttiin, vaikka näennäisesti alistuneena meen siihen mamman tykö. Se lahjoo mua kinkkupaloilla ja koiran herkuilla. Se ottaa mut istuvaan asentoon syliin ja tassu kerrallaan naksauttelee muutaman millin pois. Mua hiukka kauhistuttaa se naksahtava ääni ja jokaisella kertaa hypähdän hieman ja sit tulee refleksi vetää tassua pois. Välillä oon vahingossa työntäny ja sitte sattuu...
Muutaman kerran nuoruudessa mamma osu tommosen tassun työnnön aikana verisuoneen saakka ja sen takia mua vähän hirvistää. Varovainen se yrittää olla, ei sillä. Aiemmin meni tuohon toimitukseen parikyt minuuttii. Huomasin kuiteski, että ei se mamma luovuta ja helpommalla pääsen, kun suosiolla annan ropsia ne kynnen päät. Nyt selvitään jo viidessä minuutissa.
Mutta sitte on se toinen kynsijuttu: mamma laittaa omiin kynsiinsä värikästä töhnää. Se haisee ihan karmeelle! Alan aina vaistomaisesti irvistellä, kun mamma tulee kynnet märkinä mun lähelle. Jos se tulee riittävän lähelle, pääsee kimakka haukku. En vaan voi sille mitään, aivan kaamee haju!!! Joskus mamma oikein kiusaa mua ja me mennään peräkanaa olohuoneen pöydän ympäri.
Ihmiset on kummia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kurko kiittää terveisistä !