Ystäväni orava

Meidän pihassa riippapihlajassa roikkuu punanen mökki. Ikkunasta mää kattelen, ku erilaiset tiput käy siellä auringonkukansiemenkattauksella. Ja sitte yhtenä päivänä siihen oli tullu orava! Sain hepulin. Mamma ihmetteli, että mitä mää mekastan siinä kyttäysjakkarallani ja aloin ravata ulko-ovelle ja takas. Sit se päästi mut ulos ja juoksin suorilta sen Kurren luo. Se hullu juoks seinälle!!! Mää yritin perästä, mutteihän mun kynnet pidä. Siellä se veti pitkin raplinkin antennitelineelle saakka ja mää yritin sille huutaa, että hei, leikittäiskö? Ei se tajunnu. Oravat ei vissiin puhu samaa kieltä mun kaa.

Seuraavana päivänä mää menin heti aamupissalla kattoon, josko se tulis ulos sieltä talosta. Haukahtelin ja kurnutin, muttei se tullu. Mamma tuli sitte ja nosti mut syliinsä, avas sen talon katon ja näytti, ettei se Kurre ollu kotona. Rauhotuin, mutta tuli vähän tyhmä olo...