Sitä mää vaan, että on ihan tyhmää, kun tän talon ihmiset lähtee aina päiväks johonkin. On niin kovin hiljasta... Toisaalta sillon mää saan maata rotkottaa rauhassa isännän tyynyllä tai myöhätä torkkupeiton ja koristetyynyt sohvalta alas. Joskus mää dyykkaan yläkerran roskiksen...
Iltasella sitte ku talon väki on kotona, mää alotan niille juttelun. Varsinki mammalle mulla on kovasti asiaa. Se on sitä paitti ainoo, joka ymmärtää ja puhuu koiraa. Mää kurnasen, se vastaa "yhyy". Kurnasen kovempaa ja vastaus kuuluu "ai jaa". Sit mää haukottelen niin, et kidukset näkyy ja päästän äänekkään naukasun. Sillon mamma kattoo mua hymyssä suin ja sanoo "aaaaivannn". Näin me jatketaan ja sit kun se on tajunnu kaiken, mitä mää sille toimitin, saan aktivaatiopalloon juustokuutioita, pipanoita ja sunnuntaina tuoreen korvapuustin palasia.
Yks päivä mää tajusin, että mammahan on ku Ymmi! (Mikä lie Hinaaja?) Puhuu ja pukeutuu ihan samalla tavalla ja hoilaa ja on joku terapeutti-elämäntapahöpsö. Ja vaikka mää sitä enemmän paikasta toiseen lenkeillä hinaan, ni kyllä sekin mua aina välillä joutuu hinaamaan, varsinki tonne takamettään sen jälkeen ku kuulin, et siel olis karhun pesä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kurko kiittää terveisistä !